muovihamahakki headeri

Pimeää ja myrskytuuli, kolahduksen jostain kuuli.
Älä sammu kynttiläni, mikä oli tuokin ääni.
Taivaalla loistaa täysikuu, pilviä eteen ajautuu.
Näkyikö kasvot ikkunassa, sydän pamppailee rinnassa.

Vapisevin kätösin, avaa oven kellarin,
keskellä perunasäkkien on kuitenkin vain valtakunta hämähäkkien.
Suuri on siis helpotus, vaan mikä on tuo huokaus?

Pelon pala kurkussa, seisooko joku nurkassa?
On vain talon musta kissa, narahtiko portaikossa?

On ullakolla pimeää, ei varpaitaankaan täällä nää.
Silmät varjosta tuijottaa, nyt alkaa liikaa pelottaa.
Mutta sehän onkin nukke vain, rohkeuteni takaisin sain.
Vaan hirvityksen kauhistus, kuuluu alakerrasta kuiskaus.

Päässä synkän käytävän, nään tumman komeron hyytävän.
Kuuluu kumma korina, aavemaisen karmea.
Ovi hiljaa avautuu, ja mitä takaa paljastuu?

Suuri, lämmin toppatakki, auki povitaskun nappi.
Kajastaa valo kelmeä, kas siellä soi mun kännykkä!

Vastaamisen huumassa, jää kummaa huomaamatta.
Mikä sängyn alla lymyilee, supisee lakkaamatta…